Mikkelin keskussairaalassa on käynnistetty saattohoidon vapaaehtoistoiminta osana elämän loppuvaiheen tukemista. Toiminnan kehittämisessä on päällä vahva tahtotila sairaalan ja eri vapaaehtoistoimijoiden keskuudessa.
Mikkelin keskussairaalan hiljaiseen huoneeseen on kokoontunut saattohoidon vapaaehtoinen Maija Hokkanen, sairaalapastori Maija Haaparanta sekä Mikkelin Lähikuntoutusosaston, kipu- ja palliatiivisen vastaanoton, sekä palliatiivisen osaston palveluesimies Mira Venäläinen. Tunnelma on hyvin rauhallinen ja toiveikas. Saattohoidon vapaaehtoistoiminta Mikkelin keskussairaalassa käynnistettiin vuoden 2021 aikana ja kehittämistyötä on tehty yhteistyössä Essoten, Omatorin, Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan, Saimaan syöpäyhdistyksen sekä Mikkelin OLKAn kanssa.
Saattohoidon vapaaehtoistoimintaa kehitetään myös sairaalan ulkopuolella. Kehittämistyössä on ollut mukana Essoten kotisairaanhoito, Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry sekä Mikkelin seudun Muisti ry. Mikkelin alueella saattohoidon vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä on ollut vahva tahtotila, ja vapaaehtoisten määrää on saatu nostettua reippaasti alkuvuoden aikana.
Toiminnan kehittämisen intoon vaikuttaa osittain Mikkelin keskussairaalaan rakentumaisillaan oleva Mielen ja kuntoutuksen talo, jonne siirtyy palliatiivinen vastaanotto, kipuvastaanotto sekä kokonaan uusi 15-potilaspaikkainen palliatiivinen yksikkö.
– Toinen syy kehittämiseen on se, että nykyään on kovasti pinnalla ihmisen spiritualiteettiin eli hengellisyyteen ja sen harjoittamiseen liittyvät asiat ja psykososiaalinen tuki sekä moniammatillinen yhteistyö potilaiden hoidossa, toteaa sairaalapastori Maija.
Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että potilaille haetaan entistä enemmän yksilöllisiä ratkaisuja siihen, minkälaisesta tuesta he kokevat saavansa eniten apua.
– Hoitotyön resursseja on jatkossa kohdennettava yhä enemmän, jotta koulutetut hoitotyöntekijät pystyvät keskittymään hoitotyöhön, Mira Venäläinen lisää.
Vapaaehtoisena toimiva Maija Hokkanen kokee, että saattohoidon vapaaehtoinen toimii potilaalle henkisen tuen antajana.
– Vapaaehtoinen on se vierellä kulkija ja tukija, jolla on aikaa kuunnella. Se on ihmisenä ihmiselle olemista, täydentää sairaalapastori Maija.
Omaisten ei tarvitse jaksaa yksin
Palveluesimies Mira kertoo, että omaiset ottavat usein ison roolin potilaan tukemisessa ja he yrittävät sinnitellä keskenään omalla tukiverkolla. Pastori Maija kokee, että Suomessa on tapahtumassa sellainen kulttuurimuutos, jossa omaisten ei tarvitsekaan sinnitellä yksin, vaan vierelle voidaan saada juurikin esimerkiksi se vapaaehtoinen. Avun tarjoaminen tulee lähteä liikkeelle auttavalta taholta, koska potilaat ja heidän läheisensä eivät osaa vielä ainakaan lähteä tukea itsenäisesti hakemaan ja pyytämään.
Jatkossa Mikkelissä saattohoidon vapaaehtoisten määrää kasvatetaan ja toimintaa kehitetään. Tärkeää olisi löytää juuri ne vapaaehtoiset, jotka kokevat saattohoidon vapaaehtoistehtävien sopivan heille parhaiten. Ihmisten asenteet ja ajatukset muuttuvat ajan myötä. Sekä potilaat ja heidän läheisensä, että osaston työntekijät tottuvat ajan kanssa siihen, että mukana on moniammatillisia toimijoita ja saattohoidon vapaaehtoisia.
Kirjoittaja:
Noora Kähärä
Mikkelin OLKA-koordinaattori
Estery – Etelä-Savon hyvinvointijärjestöjen tuki ry
