Pienellä vaivannäöllä kehityskeskustelun saa kukoistamaan kaikissa Essoten yksiköissä, kannustavat Heidi Rossi ja Hanna-Leena Ahonen.

Kehityskeskusteluun kannattaa panostaa

Essoten terveyspalvelujen kehityskeskustelukäytännöt ovat herättäneet huolta viime vuosina. Kehityskeskusteluja on pidetty epäsäännöllisesti, tai ne ovat olleet laadultaan epätasaisia. Osa sairaanhoitajista ei ole päässyt kehityskeskusteluihin moneen vuoteen.

Essoten sairaanhoitaja Heidi Rossi ja apulaisosastonhoitaja Hanna-Leena Ahonen selvittivät Sosiaali- ja terveysalan johtaminen ja kehittäminen (YAMK) -tutkintonsa opinnäytetyössä tapaustutkimuksen keinoin, mitä Essoten terveyspalvelujen kehityskeskustelulle kuuluu.

– Kehityskeskustelun pitämiseen liittyvät haasteet näyttävät vahvasti liittyvän kehityskeskusteluprosessiin ja ongelmiin liittää kehityskeskustelu organisaation strategisiin tavoitteisiin sekä kehityskeskustelussa ilmenevään vuorovaikutukseen ja palautteenantoon, summaa Heidi Rossi.

Monimuotoinen ja haasteellinen kehityskeskustelu

– Opinnäytetyössämme kuvataan niitä näkemyksiä ja kokemuksia, joita Essoten terveyspalvelujen sairaanhoitajat ja osastonhoitajat liittävät nykyiseen kehityskeskusteluun. Tavoitteenamme on lisätä Essoten terveyspalvelujen kehityskeskustelun vetovoimaisuutta ja käyttöä. Opinnäytetyömme oli tutkimusstrategialtaan tapaustutkimus, jossa tapauksella tarkoitamme Essoten terveyspalvelujen kehityskeskustelua. Tapaustutkimukselle ominaisesti käytimme kahta laadullista aineistohankintamenetelmää rikkaan ja ”tiheän” kuvauksen saamiseksi nykyisestä kehityskeskustelusta, sanoo Hanna-Leena Ahonen.

Ahonen ja Rossi rajasivat opinnäytetyön koskemaan kehityskeskusteluprosessia, kehityskeskustelun yhteyttä organisaation strategiaan sekä kehityskeskustelun vuorovaikutusta.

Kuvio: Onnistuneen kehityskeskustelun peruselementit

Tulevaisuusverstas

Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin tulevaisuudentutkimuksen alaan kuuluvaa osallistavaa skenaariomenetelmää, tulevaisuusverstasta, jossa niin sanotut tavalliset ihmiset saavat mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon heitä itseään koskevassa asiassa (Jungk & Müllert 1987, Tulevaisuusverstaat).

Tulevaisuusverstaaseen osallistui 11 sairaanhoitajaa terveyspalvelujen eri yksiköistä, mikä on optimaalinen tulevaisuusverstaan osallistujamäärä. Tulevaisuusverstas pidettiin tavoiteajassa eli kahdessa tunnissa. Tulevaisuusverstas noudatti tarkoin Jungkin ja Müllertin kirjassaan esille tuomaansa ohjeistusta tarjottavineen ja taustamusiikkeineen.

Osastonhoitajien näkemyksiä Essoten terveyspalvelujen kehityskeskustelusta kartoitettiin ryhmämuotoisella teemahaastattelulla. Teemahaastattelun teemat pohjautuivat sairaanhoitajille pidetyn tulevaisuusverstaan toimenpide-ehdotusmuistioon ja opinnäytetyön teoreettiseen viitekehykseen.

Haasteista toiveisiin ja kehittämisehdotuksiin

Sairaanhoitajat toivat tulevaisuusverstaassa runsaasti esiin huolenaiheitaan ja kehittämisehdotuksiaan Essoten terveyspalvelujen kehityskeskusteluun liittyen. Heidän mielestään kehityskeskusteluprosessin tulisi olla nykyistä yksilöllisempi. Kehityskeskustelulomakkeen tulisi olla joustavampi ja työyksikköön kohdistuva. Kehityskeskustelu tulisi pitää muualla kuin työympäristön välittömässä läheisyydessä tai osastonhoitajan huoneessa. Jotta esimies olisi paremmin perillä sairaanhoitajien työnkuvasta, vastuista ja velvollisuuksista, tulisi osastonhoitajien silloin tällöin ottaa osaa vastuualueensa päivittäistoimintaan työntekijän roolissa.

Sairaanhoitajat toivoivat koulutusteeman monipuolista läpikäymistä kehityskeskustelussa. Koulutuksiin pääsyn tulisi olla tasapuolista. Sairaanhoitajat toivoivat myös läpinäkyvyyttä koulutukseen pääsyn ja koulutuskorvausten perusteisiin. He toivoivat saavansa arjen keskellä esimieheltä myönteistä palautetta kiitosten ja pienimuotoisten eleiden, esimerkiksi kakkukahvien, muodossa. Sairaanhoitajat arvostivat kehityskeskustelun luottamuksellisuutta, jolloin he saattoivat vapaasti tuoda esille heitä vaivaavia asioita. Dialogiin perustuva kehityskeskustelu näkyi sairaanhoitajien mielestä molemminpuolisena toisen osapuolen mielipiteen kunnioituksena ja palautteenannon mahdollistajana.

Tulemme mielellämme yksiköihin kertomaan hyvän kehityskeskustelun elementeistä.

Osastonhoitajien mielestä nykyisellä alaismäärällä kehityskeskustelujen pitäminen oli haasteellista. Tämä johti siihen, että keskustelun kestoa ja määrää päivää kohden jouduttiin rajoittamaan. He olivat myös sitä mieltä, että nykyinen kehityskeskustelulomake on jäykkä. Osastonhoitajat näkivät tarpeellisena esimiehille suunnatun kehityskeskustelukoulutuksen. Heidän mukaansa kehityskeskusteluilla pystyttäisiin motivoimaan ja kannustamaan työntekijää kehittymään omassa ammatissaan, millä olisi merkitystä myös henkilöstöresurssien turvaamisessa. Esimiesten mielestä ei pidä kuitenkaan unohtaa säännöllistä päivittäispalautteen antoa arkipäivän lomassa. Heidän mielestään myös työntekijä voi antaa esimiehelleen palautetta, mikä auttaa esimiestä kasvamaan ihmisten johtajana.

– Opinnäytetyömme tulosten myötä esitämme toiveemme säilyttää kehityskeskustelu Essoten terveyspalvelujen osaamisen johtamisen ja strategiatyön välineenä. Kehityskeskustelun vetovoimaisuutta voidaan lisätä luomalla siitä yksilöllinen, työntekijän tarpeista lähtevä keskustelu.

Dialogiin ja palautteenantoon esimies-alaissuhteessa olisi hyvä edelleen panostaa, oli kyse kehityskeskustelusta tai päivittäispalautteen antamisesta. Sairaanhoitajien vahva halu kouluttautua on älykkään organisaation tunnusmerkki, joka tulisi pitää mielessä niukassakin taloustilanteessa, toteavat Ahonen ja Rossi.

Lue koko opinnäytetyö tästä

Lisätietoja

Hanna-Leena Ahonen
apulaisosastonhoitaja
Dialyysi, hoitokeskus ja silmätautien vastaanotto
hanna-leena.ahonen [at] essote.fi

Heidi Rossi
sairaanhoitaja
Leikkausosasto
heidi.rossi [at] essote.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *