Heikki Huttunen taitaa brasilialaisen jujutsun paremmin kilpasarjassaan kuin muut Suomessa. Seurakaveri Jukka Nyyssönen sparraa.

Essoten tuore Suomen mestari työskentelee Kiiskinmäellä

Brasilialaisen jujutsun tuore Suomen mestari Heikki Huttunen, 26, työskentelee päivätoiminnan ohjaajana Kiiskinmäen päiväkeskuksella.

Kiiskinmäen päiväkeskus on Essoten vanhus- ja vammaispalvelujen yksikkö, joka tarjoaa asiakkailleen kuntouttavaa päivätoimintaa.

Ohjaajan tehtävänä on suunnitella, toteuttaa ja kehittää kuntouttavaa, asiakkaiden toimintakykyä tukevaa päivätoimintaa. Käytännössä työ sisältää muun muassa kuntouttavien pienryhmien ohjaamista, asiakkaiden toimintakyvyn jatkuvaa arviointia ja palveluohjausta.

– Ohjaajan työssä miellyttävimpiä asioita ovat vaihtelevat työpäivät vanhus- ja vammaispalvelun asiakkaiden kanssa sekä vapaus ja vastuu toiminnan suunnittelussa. Arkea piristävät mukavat asiakkaat ja aurinkoinen työyhteisö, Huttunen kehuu Kiiskinmäkeä.

Huttunen on koulutukseltaan sosionomi (AMK) ja kotoisin Savonlinnan Kerimäeltä.

– Olemme todella iloisia ja ylpeitä, että meillä on Suomen mestari töissä. Heikki on tuonut työyhteisöön uutta ja tuoretta näkökulmaa asiakkaiden kuntouttavan päivätoiminnan toteuttamiseen. Liikunnallinen harrastus näkyy työhyvinvoinnissa. Heikiltä löytyy työn iloa ja energisyyttä kehittää ja toteuttaa asiakkaidemme toimintakykyä tukevaa toimintaa. Mitalikahvit juotiin Kiiskinmäellä, paljastaa Essoten päivätoiminnan esimies Aija Laasonen.

Päivätyökseen Heikki Huttunen ohjaa ikäihmisiä Essoten Kiiskinmäen päiväkeskuksella.

”Brassijutsu” syntyi judosta ja jujutsusta

Brasilialainen jujutsu on judosta ja japanilaisesta jujutsusta polveutunut itsepuolustuslaji, joka nimensä mukaisesti sai alkunsa Brasiliassa. Lajin kehittänyt Gracien perhe pyrki luomaan itsepuolustuslajin, jonka avulla pienempi henkilö voi puolustaa itseään suurempaa vastustajaa vastaan.

Itsepuolustukseen suunnatusta lajista kehittyi sittemmin myös kilpaurheilulaji. Brasilialaisessa jujutsussa ottelut käydään pääsääntöisesti matossa, mutta jokainen ottelu alkaa seisoma-asennosta. Sallittuja tekniikoita ovat muun muassa heitot, hallintaotteet, nivellukot ja kuristukset.

– Perinteiseen kilpailuun ei sisälly lyöntejä tai potkuja ja myös kaikkein törkeimmät vippaskonstit, kuten pureminen, on kielletty. Kilpailutilanteessa tarkoituksena on saada vastustaja luovuttamaan, Huttunen kertoo.

Voittaja voidaan ratkaista myös pisteillä tai tuomarien päätöksellä, jos otteluaika ehtii päättyä ennen kuin toinen ottelijoista on luovuttanut.

Heikki Huttunen on moninkertainen brasilialaisen jujutsun Suomen mestari.

”Pukupainin” mestari – ja ilman pukua

Ottelusarjan määrittää vyöarvo ja painoluokka. Kilpailijoilla on myös mahdollisuus osallistua avoimeen painoluokkaan, jossa kaikki saman vyöarvon omaavat kilpailevat keskenään kokoon katsomatta.

Otteluasuna on kilpailusta riippuen joko kimono, eli gi tai kevyempi otteluvarustus, eli ns. shortsit ja t-paita. Kun otellaan ilman kimonoa, niin vastustajan vaatteista ei saa ottaa otteita.

– Brasilialaisen jujutsun (pukupainin) Suomen mestaruudet minulla on vuosilta 2016, 2017 ja 2019. Lisäksi voitin tänä vuonna ilman pukua oteltavan No-Gi Suomen mestaruuden. Kimonon kanssa painoluokkani on -88,3 kg ja ilman pukua otellessa -85,5 kg, Huttunen sanoo.

Judon kautta jutsukaksi

Huttusen mielenkiinto kamppailulajeihin heräsi jo lapsena.

– Painin isoveljeni kanssa enemmän tai vähemmän leikkimielisesti lähestulkoon päivittäin. Myös videopeleillä, showpainilla ja Rocky-elokuvilla oli iso vaikutus kamppailuinnostukseeni, Huttunen paljastaa.

Ensimmäinen varsinainen kamppailulaji oli judo, jota Huttunen harrasti lapsuudessa noin vuoden ja myöhemmin lukioaikana pari vuotta. Armeijan jälkeen hän halusi kokeilla brasilialaista jujutsua, jota silloisessa kotikaupungissa Joensuussa oli mahdollisuus harrastaa.

– Tiesin ennestään lajin olevan erittäin haastava ja monipuolinen. Jatkoin harrastusta sittemmin Kotkassa sosionomiopintojeni ajan. Olen harrastanut lajia hieman yli viisi vuotta, Huttunen kertoo.

Mikkeliin Huttunen muutti keväällä 2018 ja on viihtynyt täällä mainiosti. Hän harrastaa ”brassijujutsua” seurassa nimeltä Kachi-Kan ry, joka kokoaa eri kamppailulajit yhteen Kampailuareenalle Esedun viereen.

– Olen ollut mukana jujutsuseuran valmennuskuvioissa tänne muutettuani. Seuralla on runsaasti aktiivisia harrastajia ja pidämme vuosittain peruskurssin, jotta lajista kiinnostuneet pääsevät kokeilemaan harrastusta ja hankkimaan tarvittavat perustaidot lajin harrastamista varten, hän kertoo.

Harrastus auttaa työssä

Päivätyö helpottaa työn ja vaativan harrastuksen sovittamista yhteen. Päivän ensimmäisen treenin Huttunen tekee heti aamusta ennen työpäivän alkua.  Aamutreeni sisältää joko voima- tai kestävyysharjoittelua.

Itse lajiharjoituksen hän tekee työpäivän jälkeen. Myös viikonloppuisin harjoitellaan.

– Työn ja harjoittelun välissä pitää toki olla aikaa perheelle, sillä asustelen Mikkelissä vaimoni ja pienen esikoispoikamme kanssa. Koen hyötyväni ohjaajan työssä jujutsuharrastuksestani, sillä molemmissa tarvitaan ryhmän- ja yksilönohjaustaitoja sekä suunnitelmallisuutta, Huttunen pohtii.

Teksti: Jouni Vauhkonen
Kuvat: Antti Kääriäinen

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *